Myvatnin kylpylässä 23.5 2011

Jouduimme muuttamaan Vatnajökulin kupeeseen suunnitellut maatilamajoitukset Myvatniin Grimsötnin tuhkapilven katkaistua kehätien. Sieltä on tarkoitus ajaa seuraaana päivänä Egilstadiriin, jossa pääsisimme kiinni alkuperäisen kiertomatkamme aikatauluun. Ilma on harmaa ja pian kaupungin ulkopuolella alkaa sataa räntää. Lumiaura tulee vastaan. Teiden kesäkunnossapitoon kuuluu täällä näköjään aurauskin. Hiukan automme luikertelee siellä täällä kesärenkaineen, mutta vankka kokemus talviajosta Oulun korkeudella auttaa auton hallitsemisessa. Myvatn-järven sumuiset rannat ohitamme pysähtelemättä ja saavumme niin aikaisin majapaikkaamme Eldaan, ettemme vielä saa huoneitamme.

Ajamme siis muutaman kilometrin päähän Jardbödin-nimiseen geotermiseen uimalaan. Viehättävä Myvatnin kylpylä ei ole yhtä kuuluisa kuin suuri Keflavikin lentokentän lähistöllä sijaitseva Blue Lagoon, mutta eipä siellä ole tungostakaan. Meitä varoitetaan viemästä hopeakoruja uimalan veteen, jonka kemikaaleissa hopea helposti tummuu. Ei haittaa. Omatekoisten sulatuslasikorujeni lasihelmillä päällystetty teräsvaijeri ei ole moksiskaan kylpylän vesistä.

Aloitamme geotermisessä uimapukusaunassa. Miten ihanan rentouttavaa lämpöä eilisen tuhkapilvikokemuksen ja pitkän automatkan jälkeen! Saunassa on puiset lauteet kuin Suomessa, mutta kiuasta ei näy missään. Lämmittelemme  kaikessa rauhassa ja nautimme kuivasta lämmöstä. Kunnes tulee liian tukalaa.

Ulkona tuulen paiskoma räntä iskeytyy hyisenä paljaalle iholle. Tulee kiire rynnätä kumimattoa pitkin ulkoaltaan omituisen vaaleansiniseen veteen. Räntäsateessa tällainen ulkokylpylä on aivan parhaimmillaan. Noin 30-asteinen uintivesi on ylellistä. Altaan reunalle vesi tulee läheisestä geotermisesta voimalaitoksesta niin kuumana, että on pysyteltävä vähän kauempana putken suulta. Kylpijä voi valita itselleen mieluisan lämpötilan siirtymällä sopivaan kohtaan. Aina välillä on pakko upottaa hiuksetkin veteen, sillä räntäkerros jäähdyttää liikaa.

Ulkoaltaiden pohja on samanlaista valkoista savea kuin Blue Lagoonilla, jossa sitä purkitetaan ja myydään turisteille. Mainostavat tuota savea erinomaiseksi ihonhoitotuotteeksi ja jotkut innokkaimmat tunkevat sitä jopa tukkaansa. On kuulemma hyvin hankalaa saada se irtoamaan hiuspohjasta. Tyydyn rapsuttamaan ihmesavea varovasti varpaillani. Savi pysyy pohjalla ja vesi on melko kirkasta. Lilluttuamme riittävän kauan vaaleansinisen altaan eri kohdissa testaamme erillistä suorakaiteen muotoista kuuma-allasta, jonka lämpötilaksi mittari ilmoittaa 45 °C. Se tuntuu aluksi tulisen kuumalta, mutta siihen tottuu, jos pysyttelee paikoillaan ja välttää liikkumista.

Ulkoaltaan lämmin vesi on rauhoittavaa. Eilinen tuhkamyrskykokemus alkaa vihdoin painua taka-alalle ja tuntua kaukaiselta painajaisunelta. Aivot työskentelevät kuumeisesti järjestellen alkupäivien informaatiotulvaa. Lepohetki on harvoin ollut näin tarpeen meille kaikille.

Kirjoittanut ja kuvannut Teija Pohjanvesi